Uutisia Jurmosta

Kesäkuu 2006

7.6.

Lintuasemalle tarvitaan elokuun ensimmäisenä viikonloppuna väkeä siivoamaan Jurmon rantoja. Siivous on maksu Metsähallitukselle ensi talven polttopuista, joten vastuu lepää raskaana syys- tai talviretkelle aikovien harteilla. Myös saarelaiset ovat talkoita toivoneet.

Perinteisistä talkoista poiketen hommaa tehdään omin eväin. Ymmärtänette.

Asema on varattuna vain talkooväelle tuon viikonvaihteen eli 4.-6.8. Ilmoittautumiset ja ihmettelyt allekirjoittaneelle.

/Juha Kylänpää

3. - 6.6.

Muutaman päivän visiitti lintuasemalla toisaalta piristi ja toisaalta väsytti – aamuvakio alkaa klo 4.15 tähän aikaan vuodesta…

Sää: tuulet välillä SW-N, lopussa N 12m/s. Suurimman osan aikaa selkeää/lähes selkeää ja lämpöä päivin öin 7-12 astetta. Tuiki tavallista ulkosaariston alkukesää siis.

Miehittäjinä yht. kahdeksan henkilöä eri aikoina ja ”meidän porukassa” ak, Kim Roering ja Ville Kirstilä.

Linnuista muistinvaraisesti ja kovasti subjektiivisesti, sillä vanhemmiten rarit ovat alkaneet kiinnostaa vähemmän ja ”linnuston tila” enemmän.

Siispä näin: Jurmon kesään kuuluvat VALKOPOSKIHANHET ja toki valkkareita näkyi nytkin, mutta kovasti vähän ainakin vielä. Aholan Markus toki uskoi, että valkkarit ovat vielä pesimäpuuhissa ja kohta poikueita näkyisi runsaasti. Toivon niin, mutta kovasti hiljaista oli vielä: Parhaimmillaan kaavakkeelle vain n. 35 lintua ja pari poikuetta. Ja kun vielä näistäkin harvoista poikueista kaksi poikasta joutui omien silmien edessä variksen ja merilokin kitaan niin totisesti toivon, että Markus on oikeassa. Muista pari vuotta sitten, kun itsevarman oloiset (päiväsumma jopa 200 lintua) ”valkkarimassat” hampaita kiristellen väistyivät vähän laskijoiden edestä. Jotenkin linnut olivat säikkyjä ja stressaantuneen oloisia nyt. Voin tietysti kuvitella tämän, mutta ”jotakin mätää oli Westlandiassa” eli länsipäässä. MERIHANHIA toki laskettiin parhaimmillaan reilusti toistasataa, mutta myös porkkananokilla oli vielä (niin toivon) poikasia todella vähän näkösällä. HAAHKOJA ynnättiin kaavakkeelle parhaimmillaan 4000 ja poikueita toki näkyi ja poikasia ynnättiinkin parhaimmillaan useita satoja. Muista vesiäisistä voi mainita ainakin PILKKASIIVET, joita kaavakkeella oli parhaimmillaan lähes sata. Jurmon kesäkuun alkuun kuuluvat vinhasti ympäri saarta enemmän tai vähemmän pariutuneet pilkkasiivet, jotka hakevat naaraalle pesäpaikkaa pitkään ja hartaasti. Yhdessäkin tällaisessa porukassa oli viisi koirasta ja yksi naaras ja kaikki olivat innolla mukana hommassa.

PIKKUTIIRA on Jurmon tähtilaji ja onneksi näitä veijareita näkyikin se ”normaali” kaksi paria, joista toinen elelee ainakin varmuudella lännessä, sillä siellä yksi toimelias (ilm. koiras) pikkutiira roudaa kalaa (ilm hautovalle naaraalle) toiselle veijarille ja homma sujui mallikkaasti. Enemmän tai vähemmän samaan aikaan idässä oli lähes kylki kyljessä toinen pari kiven päällä. Ville sai melkein luettua toisen tiiran jalasta renkaan tiedot ja Markus olettikin tämän kaverin olevan Jurmossa pultattuja. Sympaattinen ja reipas on pikkutiira. Lähettäköön sendari nämä saaren kaunistukset nyt ja aina takaisin kaukaa etelästä kiviselle saarelle… Muista pesijöistä pitää mainita KOTTARAISET, sillä kottaraispöntöissä elettiin kiivasta ja elämäntäyteistä aikaa: Varovasti arvioiden ainakin kymmenessä pöntössä on poikasia ja meno oli sen näköistä: Tilhen näköisiä lintuja lenteli ympäri saarta määrätietoisen näköisinä ja pöntöistä kuului uuden sukupolven ääniä. Satamassa elelee n. 30 RÄYSTÄSPÄÄSKYN kolonia ja saarella pesii varmuudella ainakin parikymmentä paria HAARAPÄÄSKYJÄ (näin uskon). Niin, ja tietysti saareen tuovat elämää LAPINTIIRAT ja muutama harva KALATIIRA. Harmin paikka vain, että tätä elämää on vähemmän kuin parhaina vuosina, paljon vähemmän.

Tälläkin reissulla Jurmon pinnat karttuivat: Huonosti havaittu, mutta varmuudella määritetty ( a la Hessu – Hessu havaitsi hyvin ) KEHRÄÄJÄ nosti nyt omat Jurmon pinnani sinne kahdensadan pintaan… Vielä on matkaa Hessun 261:een… Muutama elämä, veikkaisin.

Missä rarit, kuuluu kysymys (sikäli jos näitä jorinoita kukaan ylipäätänsä enää lukee). No, muistista yritän selata jotakin: MERISIRREJÄ havaittiin vielä 4.6. ja tämä lienee jo lähellä TLY:n myöhäisyysennätystä… Muita kahlaajia mm. seuraavat ja suluissa joitakin päiväsummia: TUNDRAKURMITSA (16), VESIPÄÄSKY (5); JÄNKÄSIRRIÄINEN (3), PULMUSSIRRI (2); LAPINSIRRI, PUNAKUIRI; MUSTAVIKLO. Ja tietysti saaren omat eli TYLLEJÄ, PUNAJALKAVIKLOJA, KARIKUKKOJA, MERIHARAKOITA.

Laulupuolesta vastasivat mm. KULTARINNAT, LUHTAKERTTUSET, SATAKIELET JA USEAT ERI KERTUT ( mm. herne-, pensas-, lehto-, kirjo ja mustapääkertut). PIKKULEPINKÄISETKIN ”lauloivat” tai paremminkin närhimäisesti rähisivät tunteitaan maailmalle. Pikkulepinkäisiä ynnättiin parhaimmillaan kaavakkeelle jopa n. 40 yksilöä, joten muutto oli vielä selvästi kesken.

Ja paljon, paljon muuta tarjoaa Jurmo – ulkosaariston helmi.

/Pekka Lehti