Talvilintulaskenta
Ruokintapaikkatutkimus
Maalintujen pistelaskenta
Pesäkorttitutkimus

Talvilintujen laskentaohjeet

Ohjeet ovat julkaisusta Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). - Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Joitakin epäolennaisia ja Varsinais-Suomea koskemattomia kohtia on jätetty käsittelemättä.

1. Apuvälineet ja ajantarve

Laskijalta edellytetään talvilintujen tuntemus, äänet mukaan lukien. Laskennassa tarvitaan muistiinpanovälineet ja kiikari, tietysti myös lämmin vaatetus. Tiettömässä maastossa saatetaan tarvita kompassia ja runsaslumisilla alueilla suksia. Laskijan mahdollisen vaihtumisen varalta reitti on hyvä merkitä kartalle (1:20 000).

Reitin pituutta määrättäessä tavoitteena tulisi olla, että vuodenvaihteessa laskenta kestää koko valoisan ajan, mikä Etelä-Suomessa vastaa maastosta ja lintujen runsaudesta riippuen yleensä 8-12 kilometriä, Pohjois-Suomessa 5-10 km. Reitti voi tosin olla lyhyempikin.

2. Laskentareitin valinta

Laskija voi suunnitella reittinsä mielensä mukaan. Reitti voi yhtä hyvin kulkea kauttaaltaan samantyyppisessä maastossa kuin edustaa monipuolisesti seudun erilaisia ympäristöjä. Hyvien lintukeskittymien, kuten kaatopaikkojen, ruokintapaikkojen, sulien ja rikkakasvikenttien sovittaminen reitille on suositeltavaa. Havaittujen lintujen jaottelu biotoopeittain on helpompaa, jos reitti ei kulje kovin rikkonaisessa maastossa eikä pitkiä matkoja erilaisten ympäristötyyppien (esim. metsä/pelto) rajoja.

Reitti on etukäteen suunniteltava huolellisesti maaston aikaisemman tuntemuksen ja kartan perusteella, niin että se on pituudeltaan sopiva, noudattelee laskennan kannalta tarkoituksenmukaisesti maastoa sekä on kuljettavissa vaikeuksitta jää- ja lumitilanteesta riippumatta. Uusia reittejä suunniteltaessa on parasta varmistaa seudun muilta lintuharrastajilta, ettei reitti osu päällekkäin entisten kanssa.

3. Laskentajakso

Laskentajakso on aina kaksi viikkoa: syyslaskenta 1.-14.11., joululaskenta 25.12.-7.1. ja uusintalaskenta 21.2.-6.3. Jos jakson ensimmäinen päivä sattuu sunnuntaiksi, koko laskentajakso siirtyy päivällä aikaisemmaksi ja alkaa jo lauantaina. Laskennat keskittyvät täten kahteen viikonvaihteeseen. Jos huono sää sattuu juuri jakson lopulle suunnitellulle laskentapäivälle, on kuitenkin parempi tehdä laskenta muutama päivä "virallista jaksoa" myöhemmin kuin jättää se kokonaan tekemättä.

4. Vuorokaudenaika

On suositeltavinta aloittaa laskenta heti aamun valjetessa. Joululaskennassa ihanteellinen kesto on koko talvipäivän valoisa aika; syys- ja uusintalaskenta päättyvät pitemmän päivän ansiosta jonkin verran aikaisemmin suhteessa hämäräntuloon. Saman reitin laskentaan käytetty aika on hyvä pitää suunnilleen vakiona.

5. Laskentasää

Laskenta pyritään tekemään hyvällä säällä, jolloin kova tuuli, huono näkyvyys (sumu, sade) tai ankara pakkanen eivät haittaa lintujen havainnointia. Käytännössä tämä ei aina onnistu, jos esim. sää muuttuu laskennan aikana huonommaksi. Milloin huomattavan osan päivästä vallitsee huono sää (koodi 4 lomakkeen säävaihtoehdoissa), laskennasta tulisi luopua. Sään vaikutusta laskennan tuloksiin pyritään tutkimaan lomakkeen sääluokitusten avulla.

6. Laskenta maastossa

Laskenta voidaan tehdä yksin tai 2-5 hengen ryhmässä. Ryhmänä laskettaessa parvien arviointi on helpompaa ja linnut löydetään myös tarkemmin reitin varrelta (mikäli laskijat eivät häiritse toisiaan). Ryhmä voi hajaantua maaston mukaan välillä ketjuksi tai kulkea osan matkaa eri reittejä. Näin meneteltäessä selvästi erikseen kuljetut osuudet lasketaan itsenäisinä reitin eri biotooppeihin ja kokonaispituuteen. Käytännön on oltava joka laskennassa sama.

Laskennassa edetään hitaasti, pysähdellen vähän päästä kuuntelemaan, parvia laskemaan ja muistiinpanoja tekemään. Kaikki havaitut (nähdyt tai kuullut) yksilöt lasketaan mukaan etäisyydestä riippumatta, paikalliset yhtä hyvin kuin ylilentävät. Lumitilanteen mukaan kuljetaan joko kävellen tai hiihtäen. Saaristossa voi laskentaan käyttää venettä.

Eri biotooppien osuudet reitin varrella on syytä arvioida etukäteen kartan perusteella ja tarkistaa arviot hankalissa kohdissa laskennan aikana. Biotoopin pituus, joka tarkoittaa pitkin kyseitä biotooppia reitillä kuljettua matkaa, arvioidaan sadan metrin tarkkuudella. Seuraavat erikoistapaukset on kuitenkin huomattava:

- maaseutuasutuksessa talon pihapiiriksi luetaan halkaisijaltaan 100 m:n laajuinen alue

- esim kaatopaikalla reitti tavallisesti kiertelee siinä määrin, että sen pituudeksi on parempi merkitä kaatopaikan halkaisija

- milloin reitti kulkee kahden biotoopin rajaa, esim. peltoon rajoittuvaa metsänreunaa tai metsäistä rantaa, merkitään kumpaankin biotooppiin puolet kuljetusta matkasta

- jos reitiltä käydään vakiopaikassa tähystämässä toiseen biotooppiin kuuluvalle aukealle, esim. kaatopaikalle tai pellolle, arvioidaan etäisyys, jolle tähystys ulottuu, ja luetaan se tähystettävään biotooppiin (100, 200, 300, 400 tai 500 m; tunnistettavat linnut havainnoidaan kauempaakin. Vesialueille tähystettäessä ei biotoopin "muut" (f) pituutta kasvateta.

Muistivihkoon varataan pääbiotoopeille omat sarakkeet, jotta kunkin lajin havainnot voi merkitä suoraan oikeisiin kohtiin.

Biotooppien tarkempi kuvaus on esitetty lomakkeen täyttöohjeessa. Biotooppiin "muu" (f) sijoitetaan mm. kaikki epämääräiset maastolaikut, joiden luokittelu on ongelmallista. Sinne kuuluvat myös selvästi matkalennossa nähdyt linnut (esim. korkealla lentävä korppi). Lyhyitä matkoja siirtyilevät tai kiertelevät linnut merkitään siihen biotooppiin missä ne on havaittu (esim. pellon yllä kiertelevä tai paikasta toiseen siirtyilevä keltasirkkuparvi). Jos parvi oleskelee kahden biotoopin rajalla (esim. teeriparvesta osa on pellolla ja osa metsänreunan puissa), merkitään jakaumaksi tilanne havaintohetkellä. Kaatopaikan ja ruokintapaikan linnustoon luetaan kuitenkin myös lähiympäristössä oleskelevat, ravinnontarjonnan paikalle houkuttelemat yksilöt. Yleisohjeena tällaisissa rajatapauksissa on, että käytetään tervettä harkintaa; pääasia on, että käytäntö pysyy samana laskennasta toiseen.

Määrityksissä on oltava huolellinen. Esim. vain lajilleen tunnistetut käpylinnut merkitään pikku-, iso- tai kirjosiipikäpylinnuiksi, muutoin merkintä on Loxia sp. Niin epämääräisille havainnoille kuin pikkulintu sp. Tai vesilintu sp. ei ole käyttöä. Joutsenten ikäjakaumaan pyydetään kiinnittämään erityistä huomiota, jotta niiden poikastuottoa voitaisiin seurata.

7. Havaintojen tulkinta

Milloin parven tarkkaa yksilömäärää ei pystytä toteamaan, tyydytään arvioon - esim. tiaisten, hippiäisten ja puukiipijöiden sekaparvesta saadaan useimmiten selville vain parven koko osapuilleen ja ehditään määrittää osa linnuista, jolloin kunkin lajin lukumäärä joudutaan arvioimaan tältä pohjalta. Samoin vilkkaalla ruokintapaikalla on yleensä mahdotonta saada selville eri lajien tarkkoja yksilömääriä. Arviointia voi karkeasti soveltaa myös ääniin; useimmiten pystyy erottamaan onko ääntelijä yksinäinen lintu (merkitään 1) vai onko ääntelijöitä useampia (yksilömääräksi merkitään vähimmäisarvio).

Tärkeää on kuitenkin, että laskija noudattaa omaksumaansa menetelmää pysyvästi.

8. Laskennan toistaminen

Perusperiaatteena on, että kerran valitulla reitillä laskenta toistetaan mahdollisimman samalla tavalla vuodesta toiseen. On myös tärkeää, että reitit lasketaan mahdollisimman säännöllisesti, koska kannanmuutoksia seurataan pääasiassa vertaamalla samojen reittien tuloksia kahdessa peräkkäisessä saman talven laskennassa tai kahden peräkkäisen vuoden vastaavassa laskennassa.

Vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi mahdollisimman hyvänä on suositeltavaa, että laskentaryhmän koko ja ainakin osa laskijoista pysyy samana eri laskennoissa. Milloin reitin laskija ei jostain syystä pysty laskentaa tekemään, hänen tulisi hankkia joku toinen tilalle.

Reitin biotooppivalikoima voi muuttua, erityisesti ihmistoiminnan vuoksi. On toivottavaa, että reitin kulkua ei muuteta, vaikka maastot mullistuvat - muutoinhan ympäristömuutosten vaikutuksia linnustoon ei pystytä kunnolla seuraamaan.

Lomakkeella 1B kysytään kunkin biotoopin yhteydessä, kuinka pitkälti sitä laskit ja tutkitko biotoopista saman näytteen kuin viimeksi tekemässäsi laskennassa. Reitin muutoskoodi voi saada seuraavat arvot:

0 = biotoopin pituus pysyi suunnilleen ennallaan (tavallisin vaihtoehto vanhoilla reiteillä).

1 = biotooppi tai osa siitä laskettiin ensi kerran (uudella reitillä tai vanhaa reittiä jatkettaessa), tai biotoopin pituus lyheni (osa vanhaa reittiä jätettiin laskematta)

2 = biotoopin pituus muuttui vanhalla reitillä (laskenta tapahtui kuten edellisellä kerralla, mutta biotoopin määrä kasvoi tai väheni esim. rakentamisen tai metsänhakkuun vuoksi).

Koodeille 0-2 käy muistisääntö: 0 = biotoopin pituudessa ei muutoksia, 1= muutokset aiheutuivat laskijasta ja 2= muutokset aiheutuivat ulkopuolisista tekijöistä.

Talvilintulaskentalomakkeen täyttöohjeet

Ohjeet ovat julkaisusta Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). - Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki.

Lomakkeet täytetään selvällä käsialalla, lyijykynällä ja ISOIN KIRJAIMIN. Numerotieto kirjoitetaan aina niin, että luku päättyy sille varatun tilan oikeaan reunaan (esim. kellonaika, lämpötila). Kirjaintiedon täyttäminen taas aloitetaan vasemmasta reunasta (esim. kunta, lähempi paikka).

Talvilaskentalomakkeen kansisivulle 1A tulevat reittiä ja laskentaa koskevat tiedot. Uuden reitin numero annetaan Eläinmuseossa, vanhan reitin numeron laskija kirjoittaa lomakkeelle itse. Uudet havainnoijat saavat havainnoijanumeronsa museolta. Suunnitellut jatkolaskennat tarkoittavat saman reitin seuraavia laskentoja, jotka havainnoija aikoo tehdä; tämä tiedon perusteella museo postittaa lomakkeet ja kiertokirjeet. Yhtenäiskoordinaatiston 10 x 10 km:n ruutu (atlasruutu) on se, jonka sisällä pääosa reitistä kulkee. Laskentakunta lyhennetään Eläinmuseon kuntaluettelon mukaisesti (yleensä nimen kuusi ensimmäistä kirjainta). Jos reitti kulkee kahden tai useamman kunnan alueella, merkitään se kunta, jonka puolella reittiä on eniten. Lähempi paikka saa sisältää enintään 15 kirjainta. Laskenta-aika ilmoitetaan tunnin tarkkuudella; esim. klo 9.20-14.40 suoritettu laskenta merkitään 9-15.

Säätiedot ilmoitetaan keskimääräisenä tilanteena laskennan aikana. Kun esim. lämpötila yleensä todetaan vain laskennan alussa ja lopussa, on näiden lukemien perusteella arvioitava keskilämpötila asteen tarkkuudella. Tuulesta, näkyvyydestä ja pilvisyydestä ilmoitetaan vastaavasti neljän vaihtoehdon suhteellisella asteikolla keskimääräinen tilanne laskennan aikana. Lumipeite, vesistöt reitin varrella ja jääpeite ilmoitetaan merkitsemällä lokeroon se koodi, joka vastaa parhaiten laskennan aikaista tilannetta. Pihlajanmarjojen suhteellinen runsaus merkitään kuuden koodin asteikolla, toisaalta alkusyksyllä (tämä koodi pysyy siis samana talven kaikissa laskennoissa) ja toisaalta laskennan aikana lintujen syötyä osan marjasadosta.

Lomakkeen kääntöpuolella 1B ilmoitetaan aluksi pääbiotooppien jakauma laskentareitin varrella sadan metrin tarkkuudella (esim. a 0,2 km, b 0,6 km jne). Kuusi pääbiotooppia ovat:

a. Kaatopaikka tai turkistarha

b. Kaupunkiasutus (taajamien rakennuksia, pihoja, puistoja, sulapaikkoja, satamaa, täytemaata ym.)

c. Maaseutuasutus (hajallaan olevia rakennuksia, pihapiirejä, puutarhoja jne.; yksittäisen talon pihapiiriksi luetaan halkaisijaltaan 100 m:n laajuinen alue).

d. Pelto (pihapiirien ulkopuolella olevat pellot ja laidunniityt)

e. Metsä (pihapiirien ulkopuolella olevat metsät)

f. Muu (kaikki epämääräiset maastolaikut ja muut biotoopit; vedet, rantaniityt, suot jne. Luetellaan sivun 1A alareunassa).

Lisäbiotoopit. Kukin pääbiotoopeista a-e (siis ei biotooppia f) voidaan korvata jommalla kummalla kahdesta lisäbiotoopista:

g. Hakkuuaukea tai taimikko (alle 5 metriä korkea)

h. Ruovikko tai rantapensaikko

Tällöin korvattu pääbiotooppi jää kokonaan pois käytöstä ja sen mahdolliset havainnot siirtyvät biotooppiin "muu". Sivulle 1B vaihdetaan tunnuskirjain niille riveille, joihin kirjoitetaan lisäbiotooppia koskevia tietoja (neljä alkuriviä ja havaitut lajit)

Halkaisija biotoopin pituutena. Jos biotoopilla (esim. kaatopaikalla) kierrellään runsaasti, käytetään halkaisijaa biotoopin pituutena.

Milloin reitti kulkee kahden biotoopin rajaa, esim. peltoon rajoittuvaa metsänreunaa tai metsäistä rantaa, merkitään kumpaankin biotooppiin puolet kuljetusta matkasta.

Jos reitiltä käydään tähystämässä toiseen biotooppiin kuuluvalle aukealle, esim. kaatopaikalle tai pellolle, luetaan havainnoitavan alan arvioitu pituus (100, 200, 300, 400 tai 500 m) tähystettävään biotooppiin.

Tämä ilmoitetaan kultakin biotoopilta erikseen seuraavasti:

0 = biotoopin pituus pysyi ennallaan

1 = osa biotoopista jäi laskematta tai sitä tuli lisää reittiä jatkettaessa uusille alueille

2 = biotoopin osuus muuttui vanhan reitin sisällä esim. rakentamisen tai metsänhakkuiden vuoksi

Yht sarakkeeseen kirjoitetaan 0, jos koko reitti laskettiin samoin kuin edellisessä laskennassa, tai 1, jos reitin pituutta lyhennettiin tai sitä jatkettiin uusille alueille.

Ruokintapaikalla tarkoitetaan runsasta tai monipuolista lintujen ruokintaa. Lintulauta on vaatimaton ruokintapiste, kuten siemenautomaatti, talikimpale tai lyhde. Vain ne lintulaudat lasketaan, jotka helposti erottuvat normaalin kulkureitin varrelta ja joilla oleskelevat linnut ovat reitiltä laskettavissa.

Lajiluettelo käsittää 66 yleisintä talvilintuamme; muut lajit merkitään sivun 1A lisälajeille varattuun tilaan (jos 12 lajin tila ei riitä, jatka huomautuksia-osaan). Lisälajeille käytetään kuuden kirjaimen lyhenteitä. Kustakin lajista jaotellaan havaitut yksilömäärät biotoopeittain. Myös lisälajin biotooppi kerrotaan, esim. "EREALP d 1" tarkoittaa, että pellolla havaittiin yksi tunturikiuru. Kaikki matkalennossa nähdyt linnut viedään sarakkeeseen "muu". Kahden biotoopin rajalla oleskelevista linnuista katso laskentaohjeen kohta 6.

Laulujoutsenesta eritellään riittävän hyvin nähdyistä yksilöistä vanhat ja nuoret; lajin ylimmälle riville merkitään iälleen määritettyjen ja määrittämättömien yhteismäärä (=laskennassa havaittu kokonaismäärä). Kyhmyjoutsenen vanhat ja nuoret voi erikseen ilmoittaa sivun 1A lisälajeissa, esim. "CYGOLO VANHA f5" ja "CYGOLO NUORI f2".