 |
|||
|
Miksi lintukantoja seurataan ? Linnuston seurantaa tehdään monien eri syiden vuoksi. Useimmat lintuharrastajat tekevät sitä siksi, että se on hauskaa tai osana tavallista linturetkeilyä, mutta sillä on myös kauaskantoisempia vaikutuksia. Tietomme linnustosta ja sen muutoksista karttuvat vain samanlaisilla, vuodesta toiseen tapahtuvilla lintulaskennoilla. Mahdollisten kannanmuutosten syiden selvittäminen taas johtaa toivottavasti toimenpiteisiin: lintualueiden suojeluun, metsästyksen tarkempaan kontrollointiin, muutoksiin maa- ja metsätaloudessa ja myrkkyjen käytön vähentämiseen. Syyt voivat olla myös lintujen talvehtimisalueilla Länsi- ja Etelä-Euroopassa tai Afrikassa, jolloin niihin vaikuttaminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä vaikkapa Birdlife Internationalin kautta.
Linnustoseurannan tuloksia Suomessa ja Euroopassa Suomessa on vanhat perinteet lintukantojen laskemisessa. Vertailukelpoisia lintulaskentoja on tehty harvakseltaan lähes koko 1900-luvun ajan eri puolilla Suomea. Koko maan kattavat linjalaskennat tehtiin jo 1940-1950-luvuilla. Näiden avulla esitettiin kaikkien Suomessa pesivien lintulajien levinneisyys ja kanta-arviot ehkä ensimmäisenä maana maailmassa (Merikallio E. 1955: Suomen lintujen levinneisyys ja lukumäärä. - Otava, Helsinki. 192 s.). Lintujen levinneisyyden kartoituksen uudeksi menetelmäksi otettiin 1970-luvulla lintuatlas. Siinä tutkittiin 10 x 10 km yhtenäiskoordinaatistoruuduittain koko Suomen pesimälinnusto vuosina 1974-79. Malli otettiin Englannista, jossa vastaava hanke toteutettiin 1968-72. Tulokset julkaistiin kirjana vuonna 1983 (Hyytiä, K., Kellomäki, E. & Koistinen, J. (toim.) 1983: Suomen lintuatlas. - SLY:n Lintutieto, Helsinki. 520 s.). Lintuatlas uusittiin vuosina 1986-89 ja sen tuloksista syntyi yhdessä muun pesimälinnustoa koskevan seurantatiedon kanssa muhkea tietoteos vuonna 1998 (Väisänen, R.A, Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. - Otava, Helsinki. 567 s.) Tässä kirjassa on myös lyhyt esittely erilaisista laskentamenetelmistä ja lintulaskentojen historiasta. Lintuatlasprojekteja toteutettiin lähes kaikissa Euroopan maissa 1970- ja 1980-luvuilla. Näiden tulosten pohjalta on julkaistu Euroopan lintuatlas (E J M Hagemeier and M J Blair (Editors). 1997. The EBCC Atlas of European Breeding Birds: Their Distribution and Abundance. T & A D Poyser, London.), jossa on ensimmäistä kertaa luotettavan tuntuista tietoa eri lintulajien pesimäaikaisesta esiintymisestä maanosassamme. Vahinko vain, että naapurimme Venäjä ei ole toteuttanut projektia juuri missään muodossa, vaan kirjassa on käytetty Venäjän osalta melko vanhaa ja eräiltä osin epäluotettavaa aineistoa. Linnuston seurantajärjestelmä Järjestelmä koostuu useista seurantatutkimuksista. Jotkut niistä, kuten talvilintulaskennat ovat toistuneet jo 1950-luvulta alkaen, toiset on aloitettu vasta 1980-luvulla. Eri seurannat selvittävät hieman erilaisia asioita. Talvilintulaskennat kartoittavat melko hyvin paikkalintujen kannanmuutoksia ja selvittävät meillä talvehtivan linnuston selviämistä talvesta. Pesimälinnuston kantojen seurantaan on useita menetelmiä. Eräät menetelmät seuraavat pesimämenestystä eri vuosina. Seurantaan soveltuvat parhaiten menetelmät, joilla saadaan mahdollisimman vähällä työmäärällä vertailukelpoisia ja luotettavia tuloksia eri ympäristötyypeistä ja eri osista Suomea. Kullekin linturyhmälle ja ympäristötyypille käytetään riittävän luotettavaa ja hyötysuhteeltaan mahdollisimman edullista menetelmää. Tulosten on oltava yleistettävissä laajoille alueille. Mikään menetelmä ei sovellu kaikkiin seurantatarkoituksiin eikä toisaalta ole virheetön. Seurantatulosten vertailukelpoisuus vuodesta toiseen on kuitenkin tärkeä lähtökohta. Seurannoista raportoidaan lähes vuosittain Birdlifen julkaisemassa Linnut-lehdessä tai sen vuosikirjassa. Myös lintulaskijoille toimitetaan useimmissa projekteissa lyhyt yhteenveto seuraavana vuonna uusien kaavakkeiden myötä. Tutkimusten yleisohjeet Osallistua voi kuka tahansa, joka tuntee linnut riittävän hyvin ja noudattaa tutkimuksen ohjeita. Apuvälineiksi tarvitaan kiikari, muistiinpanovälineet ja hyvin usein peruskartta (mittakaava 1:20 000). Jokainen yhteenkin tutkimukseen osallistuva saa Helsingin yliopiston Eläinmuseolta henkilökohtaisen havainnointinumeron, jota käytetään tämän jälkeen kaikissa tutkimuksissa. Jokaista seurantaa varten on omat lomakkeensa ja ohjeensa. Ne on kuvattu julkaisussa Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Lomakkeita ja ohjeita voi tilata Eläinmuseolta tai TLY:ltä. Kaikkien seurantojen tulokset palautetaan Eläinmuseolle. Toistaiseksi lomakkeita ei ole sähköisessä muodossa, vaan tietojen tallennus tehdään keskitetysti Eläinmuseolla. Lomakkeiden täyttö Lomakkeisiin tulee tutustua perusteellisesti, jotta kaikki niissä kysyttävät asiat tulevat varmasti maastossa muistiin. Kaikki kohdat täytetään niin selkeästi, että väärinkäsityksiä ei synny. Lomakkeet täytetään selvällä käsialalla, lyijykynällä ja ISOILLA kirjaimilla. Yhteen lokeroon tulee vain yksi numero tai kirjain. Numerotieto kirjoitetaan aina niin, että luku päättyy aina sille varatun tilan oikeaan reunaan, mutta kirjaintieto aloitetaan aina vasemmasta reunasta. Mustakulmaiset lokerot täytetään vasta Eläinmuseolla. Jätä itsellesi kopiot museolle lähettämistäsi lomakkeista, sillä niistä voit tarkistaa vuodesta toiseen samoina toistuvat tiedot. Palauta huolella täytetyt lomakkeet heti maastokauden tai laskennan jälkeen. Näin saadaan yhteenveto tehtyä mahdollisimman nopeasti ja sen kiinnostavuus säilyy. Lintulajeista käytetään kuusikirjaimisia lyhenteitä. Myös kunnan nimistä käytetään kuusikirjaimista lyhennettä. Vuoden 1986 jälkeen meillä ainoa kuntaliitos on että Kalanti liitettiin Ukiin. Varsinais-Suomen kunnista käytetään kuutta ensimmäistä kirjainta lukuun ottamatta seuraavia kuntia: Koski Tl (KOSKIT), Loimaan kunta (LOIMAM), Loimaan kaupunki (LOIMAK), Suomusjärvi (SJäRVI) ja Uusikaupunki (UUSKAU). Kaikissa tutkimuksissa alueen paikantaminen perustuu yhtenäiskoordinaatteihin. Yhtenäiskoordinaatit on merkitty perus- ja maastokarttoihin (1:20 000) sekä peruskartan pienennöksiin (1:50 000) punaisin viivoin. Niitä ei tule sekoittaa astekoordinaatteihin, joita tarkoittaa kartan musta kilometriruudukko. Epäselvissä tapauksissa ota yhteys TLY:n seurantavastaavaan Esko Gustafssoniin. Katso tarkat ohjeet alla. Seurantamenetelmät Seurantamenetelmiä on runsaasti. Näillä sivuilla esitellään tarkemmin seuraavat tavallisen lintuharrastajan tai linnuista kiinnostuneen ulottuvilla helpoimmin olevat menetelmät ja joitain tuloksia seuraavista tutkimuksista: Talvilintulaskenta
Luonnontieteellisellä keskusmuseolla on myös talvilintulaskennoista ja ruokintapaikkatutkimuksesta nettisivut, joihin voit tutustua. Siellä on myös lomakkeet tulostettavaksi ja lisäksi sieltä löytyy seurannoista tehtyjä julkaisuja. Talvilintulaskenta
(Luonnontieteellinen keskusmuseo) Seuraavista tutkimuksista saat tarkempaa tietoa Eläinmuseolta (osoite: Linnustonseuranta, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo, PL 17, (P.Rautatiekatu 13), 00014 Helsingin yliopisto) tai linnustonseurannan havainnointiohjeet kirjasesta tai myös Esko Gustafssonilta.
Rengastuksen avulla tehdään myös eräitä seurantatutkimuksia. Osa kohdistuu yhteen lajiin, kuten merikotkaan tai sitten lajiryhmään, petolintuihin. Näiden lisäksi on mm. pesimälinnustoon ja etenkin sen pesimämenestykseen kohdistuva SSP-projekti. Turun lintutieteellisen yhdistyksen alueella toimivien lintuasemien tärkein toimintamuoto on rengastus. Rauvolassa ei juuri muuta tehdäkään. Näihin rengastukseen liittyviin projekteihin mukaan pääseminen edellyttää joko rengastuslupaa tai sitten yhteydenottoa niissä toimiviin rengastajiin. Linnuston seurantaa voi tehdä myös omin avuin. Turun yliopiston biologian laitoksen lehtori ja Turun Lintutieteellisen yhdistyksen kunniajäsen Esa Lehikoinen on seurannut oman kotinsa ympäristön linnustoa Turun Pitkämäessä koiralenkillä. |
|||