Talvilintulaskenta
Ruokintapaikkatutkimus
Maalintujen pistelaskenta
Pesäkorttitutkimus

Maalintujen pistelaskenta

Pistelaskenta on monissa maissa maalintujen kannanmuutosten seurannan tärkein menetelmä. Suomessa laskennat aloitettiin vuonna 1984. Pistelaskennan avulla voidaan

• tutkia lintukantojen vuosittaisia muutoksia vakiopisteissä
• selvittää biotooppien välisiä eroja
• selvittää eri lajien tiheyttä

Lajien erilaisen havaittavuuden vuoksi menetelmä ei kuvaa todenmukaisesti lajien keskinäisiä runsaussuhteita. Laskentamenetelmä ei tuota myöskään kelvollista aineistoa vesilinnuista, lokeista ja nokikanasta. Sen sijaan muut rantakanat ja kahlaajat lasketaan mukaan.

Pistelaskenta edellyttää hyvää pesimälinnuston lajintuntemusta, etenkin laulu- ja varoitusäänien tuntemista. Laskennan apuvälineet ovat yksinkertaisia, tarvitset vain kynän, tyhjän lomakkeen, kiikarin ja kellon. Kellosta katsotaan tarkasti, milloin on kulunut kussakin pisteessä käytettävä aika, 5 minuuttia. Erinomainen on ns. parkkimittarikello, jonka voi helposti laittaa soimaan yhä uudelleen aina 5 minuutin kuluttua. Lomakkeen voit jättää itsellesi ja palauttaa puhtaaksikirjoitetun version Eläinmuseolle laskennan jälkeen.

Reitti ja pisteet merkitään perus- tai maastokartalle 1:20 000. Toimita myös Eläinmuseolle kopio kartasta, mutta lähinnä tarvitset sitä itse parina ensimmäisenä vuonna, jotta osaat varmasti samalle pisteelle seuraavina vuosina. Reitin ja pisteiden sijoittaminen maastoon on vapaavalintaista, koska tutkimuksen päätavoite on saada vuosittaisia kannanmuutoksia kuvaavia indeksejä - pääasia on, että samat pisteet lasketaan joka vuosi. Pisteet tulee kuitenkin valita mahdollisimman puhtailta maastotyypeiltä kartan ja maastokokemuksen perusteella. Paras tapa on käydä ennen ensimmäistä laskentaa erillisellä käynnillä hakemassa sopivat pisteet. Katsasta tällöin kolme asiaa:

• pisteet edustavat puhdasta maastotyyppiä
• pisteille on helppo kulkea
• pisteet on helppo löytää tulevina vuosina

Pisteen ympäristön tulee olla vähintään 50 m:n säteellä, mieluiten laajemminkin joka suuntaan samaa maastotyyppiä. Ne on lueteltu pistelomakkeella sivulla 2B. Kukin piste sijoitetaan johonkin luokkaan.

Aikaa säästyy, jos reitti on suljettu eli se päättyy alkupisteeseen. Reitti voidaan kulkea jalan, polkupyörällä tai autolla. Tämän kirjoittaja käyttää autoa, koska rikkonaisessa maastossa on muuten vaikea löytää riittävän läheltä toisiaan sopivia pisteitä. Tällöin on myös helposti mahdollista saada erilaisiin maastotyyppeihin kuuluvia pisteitä samaan laskentaan. Laskenta toistetaan täsmälleen samalla tavalla joka vuosi, joten siihen ei kannata liittää muuta lintuharrastusta, ettei seurattavuus käy mahdottomaksi. Laskenta on esimerkiksi hyvä tehdä aina arkisin tai viikonloppuisin, miten sitten on aloittanutkin, koska joka paikkaan tunkeva liikenteen melu on erilainen eri aamuina.

Saman reitin pisteiden välinen etäisyys saa vaihdella vapaasti, kuitenkin niin, että minimietäisyys on 350 m aukeassa ja 250 m metsämaastossa. Tällöin samoja yksilöitä havaitaan vähän. Välimatkan ei pidä ainakaan jalan tai pyörällä liikuttaessa olla kohtuuttoman pitkä, jotta parasta laskenta-aikaa ei tuhlaantuisi kulkemiseen. Normaalisti laskentaan kuluu aikaa 3-4 tuntia.

Laskennassa käytettävän lomakkeen voit printata tai muuten vain katsella. Kullekin pisteelle on lomakkeella oma kohtansa, johon voi etukäteen kirjoittaa biotooppimerkinnän. Laskennan ohjeisiin ja lomakkeen täyttöohjeisiin on myös syytä tutustua. Varsinais-Suomessa on vuosittain ollut vajaa 10 pistelaskentareittiä. Pitempään reittiään ovat laskeneet mm. Kimmo Aula, Jouko Hakala, Erkki Hellman, Raimo Lehtonen, Henrik Rantanen, Markku J. Saarinen, Antti Tanskanen ja Kaj Winqvist. Kysy tutuilta kokemuksia. Esko Gustafsson neuvoo myös mielellään ja kertoo omista kokemuksistaan.