 |
|||||||||||||||||||||
| Talvilintulaskenta |
|||||||||||||||||||||
| Pesäkorttitutkimus Tämä esitys pesäkorteista perustuu pääosin seuraavaan kahteen lähteeseen: 1. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). - Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. 2. Väisänen, R.A. 1999: Suomen pesäkorttitutkimus: Eläinmuseossa on 180 000 pesäkorttia viideltä vuosikymmeneltä. - Linnut-vuosikirja 1998: 76-93. Linnustomme pesimäbiologian pääpiirteet on selvitetty suurelta osin pesäkorttien avulla. Laajasti niitä on hyödynnetty Pohjolan Linnut Värikuvin teoksessa, josta löytyy lähes kaikkien Suomessa pesivien lintujen pesimäbiologian perustiedot. Pesäkortteja voidaan käyttää mm. seuraavien ongelmien tutkimiseen:
Tulevaisuuden suuri haaste on korttien käyttö ympäristönmuutosten, kuten ilmastomuutoksen vaikutuksiin linnustoomme. Linnut ovat herkkiä hylkäämään pesänsä ja ihminen saattaa tietämättään myös opastaa pesiä tuhoavat pedot paikalle. Tutustu ohjeisiin linnunpesien turvallisemmasta hakemisesta ennen pesäkorttien täyttämistä. Pesäkorttien historia Suomen tiedeseuran kortti otettiin käyttöön vuonna 1954. Kortin oli suunnitellut TLY:n kunniajäsen, edesmennyt professori Lars von Haartman. Näitä kortteja täytettiin 1954-1985 120 000 kpl. Tietokoneiden käytön myötä tuli ajankohtaiseksi uusia kortti ja niin tuli malli 1986 markkinoille. Korttia on hieman uudistettu vuosien kuluessa, joten siitä on olemassa kolme versiota: M86 on valkoinen, M90 keltainen ja M95 vihreä. Vihreä kortti on siis tämänhetkinen ja niitä saa ilmaiseksi Eläinmuseolta osoitteesta Linnustonseuranta, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo, PL 17, 00014 Helsingin yliopisto. Kortteja saa myös TLY:n toimitiloista Martinkatu 5, 20810 Turku ja Esko Gustafssonilta. Tutustu myös kortin tarkkoihin täyttöohjeisiin. Korttien vuosittaiset määrät ovat vaihdelleet melkoisesti. Niiden määrä kasvoi 1970-luvun puoliväliin asti, mutta väheni sen jälkeen. Uusi nousu alkoi uusilla korteilla, mutta selvää innostuksen vähenemistä on havaittu jälleen 1990-luvun jälkipuoliskolla. Lajikohtaiset korttimäärät Vuoden 1998 lopussa oli kortteja yhteensä noin 180 000 kpl 229 lajista. Suomen pesimälajeista oli 20 sellaista, joista ei ollut lainkaan kortteja. Tarkka luettelo on alunperin julkaistu Linnut 1998 vuosikirjassa. Luettelossa on esitetty Suomen pesimäkanta, uudet ja vanhat korttimäärät ja korttien maantieteellinen jakauma etelä-pohjoissuunnassa Suomessa. Varsinais-Suomi sijoittuu vyöhykkeelle I. Eniten kortteja on täytetty kirjosieposta (27.166 kpl), talitiaisesta (17.764) ja punakylkirastaasta (10734). Muiden lajien korttimäärät jäävät alle 10.000 kpl. Seuraavina ovat räkättirastas, peippo, kottarainen, harmaasieppo, laulurastas, kalalokki ja västäräkki. Korttien täyttäjät Kaiken kaikkiaan noin 1000 henkeä on vuosien saatossa täyttänyt pesäkortteja. Tavallisin määrä on 10-30 korttia vuodessa. Vanhanmallisia kortteja on Varsinais-Suomessa täyttänyt eniten Lars von Haartman (yli 5000) ja Lennart Saari (yli 1000). Uudenmallisia kortteja on Suomessa täyttänyt 1986-1998 lähes 550 havainnoitsijaa, joista 17 henkeä on täyttänyt 1000 korttia. Eniten kortteja Suomessa täyttivät Rauno Kuukkula (3411 kpl), Ari Jäntti (2236) ja Kari Palo (1723). Varsinais-Suomessa yli 100 korttia vuosina 1986-98 täyttäneitä oli 10 henkeä:
Korttien alueellinen jakauma Kortteja on tietenkin täytetty eniten siellä, missä on lintuharrastajiakin. Suomen eteläisimmässä viidenneksessä on täytetty 2/3-osa kaikista korteista. Varsinais-Suomessa on täytetty 20.444 korttia, joka on 11.4 % kaikista korteista. Tällä jäämme pronssille, sillä Pirkanmaalla on täytetty 38.000 korttia ja Länsi-Uudellamaalla 23.000 korttia. Kuntia, joissa on täytetty yli 1000 korttia on yhteensä 44 kpl. Eniten on täytetty Tampereella (8433), mutta seuraavaksi jo Askaisissa (5207). Muut tähän joukkoon mahtuvat Varsinais-Suomen kunnat ovat Turku (1897), Rymättylä (1454) ja Lemu (1187). Milloin kortti kannattaa täyttää ? Jokaista pesää, millä käydään vähintään kahdesti, voidaan käyttää pesintätuloksen laskemiseen. Hyödyllisimpiä ovat sellaiset pesät, joilla on käyty vähintään kahdesti sekä muna- että poikasvaiheessa. Jos munien tai poikasten ikä on arvioitu, pesinnän aloituspäivä on mahdollista laskea, vaikka pesällä olisi käyty vain kerran. Yhden käyntikerran kortit voivat olla hyödyllisiä myös silloin, kun biotooppi- ja pesäpaikkatiedot on huolellisesti ilmoitettu. Tärkeää on, että pesiä, joista kortti täytetään, ei mitenkään valikoida. Kortitettujen pesien tulisi edustaa lajin kaikkia pesiä riippumatta siitä, ovatko ne löytyneet pesimäkauden alussa vai lopussa tai onnistuneet tai epäonnistuneet. Pesillä ei tarvitse käydä päivittäin eikä edes säännöllisin välein; itse asiassa käynnit epäsäännöllisin välein ovat suotavampia. Kuitenkin olisi hyvä, että käynnit kattaisivat koko arvioidun pesinnän keston, mikäli mahdollista muninnan alkamisesta poikasten lähtöön. Pesäkäynnit Arvelut pesän todennäköisestä tai mahdollisesta tuhoutumisesta eivät saa vaikuttaa pesällä käyntien määrään. On nimittäin havaittu, että löytäjä tarkastaa melko pian pesän, jonka hän kuvittelee tuhoutuvan ja melko pitkän ajan kuluttua pesän, jonka hän kuvittelee säilyvän vahingoittumattomana. Runsaat käynnit voivat tosiaan vaikuttaa pesän tuhoutumiseen esim petojen löytäessä helpommin pesälle. Tämä vaikuttaa siihen, että pesäkorttiaineistoon tulee helposti lyhyille käyntiväleille ylimäärä tuhoutuneita pesiä ja pitkille käyntiväleille ylimäärä hyvin menestyviä pesiä (koska niillä käydään vain pesinnän alussa ja lopussa). Tästä aiheutuu hankalia tilastollisia virheitä. Havainnoijalomake Lomakkeella pyydetään tietoja niistä lajeista, joilla havainnoija on pyrkinyt käymään samalla tavalla riippumatta tuhoutumisriskistä. Lomakkeella kerätään tietoja myös pesien etsintään käytetystä ajasta kuukausittain, jotta saataisiin taustatietoa pesäkorttiaineiston käyttömahdollisuuksista. Pesien etsintä- ja havainnointiaktiivisuus laskee loppukesää kohti, jolloin aineisto painottuu kauden alkupuolen pesiin. Jos jonkin lajin myöhäiset, kasvillisuuden hyvin kätkemät ja samalla vaikeammin löydettävät pesät tuottavat paremmin poikasia kuin alkukauden helposti löydettävät pesät, voidaan varhaisiin pesiin painottuvan aineiston perusteella tehdä virhepäätelmiä pesimätuloksesta. Tämä seikka voidaan ottaa huomioon, kun havainnointiaktiivisuus tilastoidaan. Käytännön vinkkejä korttien täyttämisestä:
|
|||||||||||||||||||||